ANGOLA (CABINDA) 30.11 - 3.12.2007

Matkaa Pointesta tähän Angolan "siirtovaltioon" oli vain 38km ja sekin hyvää asfalttitietä. Rajalla alkoi taas lähetystöstä tuttu juoksuttaminen kun eivät meinanneet päästää maahan ilman 3asteen kuulustelua. Piti rautalangasta vääntää että menemme Cabindaan ja sieltä lautalla Angolan Luandaan. Tuntien kuluttua päästiin jatkamaan matkaa. Tie oli hyvä ja Cabindassa oltiin hyvissä ajoin. Ajeltiin suoraan satamaan ja kyselemään milloin seuraava autolautta lähtee Luandaan. Ei täältä kuulemma koskaan ole lauttoja minnekään lähtenyt. Netistä olimme lukeneet että tällä välillä liikennöi autolautta ja olisi vielä hienokin. No nyt paikan päällä sitä on aika turha murehtia. Rahtilaiva lähtisi vasta ensiviikolla joten meidän 5päivän siirtoviisumi menisi umpeen jo täällä Cabindassa.Taas kerran oli fiilikset maassa kun ei ollut mitään tietoa milloin päästään eteenpäin. Itkulla ja tuskalla taisteltu viisumi, ja sillä päästiin 150km eteenpäin...

Oltiin menossa syömään kun vierelle ajoi auto jota ratsasti aasialaisen/lähi-itäläisen näköinen mies. Kertoi että opastais meidät hyvään pizzeriaan ja hyvään hotelliin. Ruokapöydässä hän kertoi että hänellä olisi tuttu ilmavoimissa joka voisi järjestää meidät pimeästi armeijan kuljetukoneeseen. Afrikassa kaikki on mahdollista ;) Hotellikierros paljasti sitten Angolan hintatason, halvin hotelli 70€ ja taso nyt ei sen kummempi ollut kuin muissakaan maissa. Lepäiltiin ja nautiskeltiin televisiossa pyörivistä elokuvista. Parinpäivän odottelun jälkeen lento oli järjestetty, joten ajeltiin porukalla lentokentälle. Muutaman tunnin odottelun jälkeen kone tuli ja pyörä ajettiin sisään. Luandaan koneen pitäisi mennä mutta armeijan koneista ei koskaan tiedä minne ne sitten loppupelissä lentäisi. Pilotille 250$ hyshys-rahaa ja eikun ilmaan. (kuvia tuosta lennosta ei saatu ottaa, yllätys?)


Lennon järjestäjät.

***************************************************
Thank you Carlos very much for helping us in so many ways.
We travellers need more people like you.
***************************************************

***************************************************

ANGOLA 3.11 - 6.12.2007

Koneen laskeuduttua napsautettiin GPS-päälle - yes, me ollaan Luandassa :) Lentokenttävirkailija otti vain tietomme ylös ja matkamme sai jatkua. Ilta alkoi tulla päälle joten päätettiin nukkua täällä pääkaupungissa. Hotellia ei meinannut löytyä millään ja sitten kun löytyi niin hinta oli vaivaiset 295$/yö eli nykykurssilla 200€, hinta sisälsi onneksi aamupalan :)
paikalle tuli porukka työläisiä Puolasta. He kutsuivat illaksi heidän huoneeseen syömään ja kupilliselle. Me otettiin tuo huone!!! en tiedä mikä meidän päässä pörräsi mutta maksettiin mukisematta. Hotelli oli 3tähden ja huone ei kaksinen ollut. Nämä Angolan hotellit on 4 kertaa kalliimpia kuin euroopassa ja taso on kuitenkin Made in Africa...
Illaksi könyttiin noiden Puolalaisten tykö ja syötiin makkaroita ja suklaata kera hyvän viskin. Heidän silmissään oltiin maailman suurimmat sankarit kun on tänne asti sitkuteltu.


Puolalaiset.

Seuraavana aamuna se lysti sitten alkoikin. Noin 1500km pitäisi sahata pariin päivään jos mielii viisumien elinaikana maasta poistua. Tie pujotteli merenrannan tuntumassa ja ilmasto oli muuttunut lennon myötä totaalisesti (vaikka lento ei montaa sataa kilometriä ollut). Sadepilviä ei näkynyt missään ja aurinko porotti täydeltä laidalta.


Merimaisemaa.


Village.

Illtapäivällä vastaan tuli mönkijöillä matkaavat travellaajat. Kädet heilui kuin mielipuolisilla joten käännyttiin takaisin moikkaamaan matkalaisia. Amerikkalais/Puolalainen pariskunta oli tulossa Namibiasta ja menossa Luandaan. Päätettiin etsiä porukalla telttapaikka ja vaihtaa matkakuulumisia. Telttapaikka löytyi ja ravintolasta kannettiin viinipulloja "iltapalaksi" :)

He olivat ajaneet mönkijöillä Keniasta asti ja aikoivat ajaa keskiafrikan läpi Tunisiaan (katsotaan tavataanko sitten siellä uudestaan). 500km kuluttua he rikkoisivat Guinessin ennätyksen mönkijä-matkallaan. Vähän kävi kateeksi heidän menopelinsä kun tavaratilaa on runsaasti ja matka on varmasti helpompaa 4-pyöräisellä. No ehkä sitten ensikerralla mekin ;)


Kaikenlaisia mönkijöitä sitä Afrikasta löytääkin :).

Aamusta taas tien päälle. Viisumimme umpeutui eilen joten yritellään pujotella poliisitarkastukset kaukaa. Tiet oli pääosin asfalttia, mutta asfaltin kunto niin huono että tunnissa edettiin 50km:ä. Yöpaikka hikisestä slummitönöstä saatiin 40€:lla sisältäen aamupalan. Yöllä kärsin flunssan tuomasta kuumeesta. Aamu oli aika koomainen mutta tien päälle oli lähdettävä. Tie oli samaa asfalttiröpylää kuin aikaisemmin. Sodasta (1975-2002) oli muistoina teiden varsilla panssarivaunun ruhoja.

Rajalle selvittiin kuitenkin illalla ja rajallakaan kukaan ei jaksanut metakoida viisumien ylityksestäkään. Nyt matkamme kurjuudet pitäisi olla takanapäin (???) Oli aivan mahtava fiilis pistää jalka Namibian maaperälle.

JATKUU VARMASTI :)