KAMERUN 16.10 - 19.10.2007

Astuminen Kamerunin puolelle tuntui astumiselta ensimmäisen kerran oikeaan Afrikkaan. Sademetsä ja sadat eri äänet metsästä toi mielikuvat Afrikkalaisista dokumenteista. Paperityöt oli enemmänkin keskustelua matkastamme ja paljonko mikäkin maksaa. Tänne rajakylään rakennuttaa omakotitalon (2mh+oh+ph+wc) n. 80€:lla... Meidän pyörän hinta teki varmaan monta sydänpysähdystä virkamiehille :)

Kuvia Nigerian ja Kamerunin rajalta:

Mentiin rajakylään nimeltä Ekok josta löydettiin Hotelli 4,5€ hintaan/yö. Illalla lähdettiin kylälle syömään ja kiertelemään. Ruokaa ei täällä sitten enää kovin häävisti ole. Paikallista Bankua ja Fufua kyllä löytyy. Paikallinen ruoka on jotain aivan kamalaa mössöä. Sellaista murskattua juurta ja pippurikastiketta mitä ei sen tulisuuden vuoksi voi syödä juuri ollenkaan. Maisteltiin paikallista herkkua - Ruohoa jossain liemessä. Luultavasti mädäntynyt ruoho maistuu samalle siellä Suomessa. Onneksi yhdestä paikasta sai riisiä ja tuota pippurihelvettiä, silmistä valui kyyneleet kun tuntui että mahalaukku palaa. Eläminen on käytännössä melkein ilmaista, mutta sen kyllä kehokin kertoo, nälkä on kokoajan ja syöminen etoo. Ruoan päälle koettiin oikea trooppinen myrsky. Salamat iskee joka toinen sekuntti ja välillä niin lähelle että salaman kuvan näet vielä 5minuutin jälkeen verkkokalvoilla. Vettä tuli kuin sankosta kaatamalla ja tuuli niin...paljon..
Paikallinen kertoi että edessä oleva tie olisi kauheassa kunnossa sateen jälkeen, no lepäillään huominen. Mielenkiinnolla kyllä odotetaan millainen se tie voi olla kun kyseessa on kuitenkin Trans-African Highway eli valtatie maasta toiseen.

Lepäiltiin sitten 3päivää kun joka päivä tuli iltasateet. Tuona aikana vaihdettiin Continentalin nappularenkaat ja korjattiin sivujalkatuki hitsailemalla pulteista sopiva. Sitten matkaan. 500metriä ja ensimmäinen paha paikka. 2m syvä... miksi sitä nyt kutsuisi...autojen painama monttu, jonka pohjalla puolimetriä mutaliejua. Siihenhän se pohjalle jäi kiinni ja paikalliset tuli pelastamaan. Matka jatkui seuraavat 500metriä iloisesti kun vähän pahempi kohta tuli eteen, siitä selvittiin "heittämällä". 100metriä ja seuraava, 200metriä ja seuraava, 100metriä ja seuraava.... joka kerralla paikka vaan paheni ja paheni. Kyllä nuo tyhjällä pyörällä menisi, mutta kuvittele ajavasi yli 250kiloista pyörää+30Litraa polttoainetta+100Kiloa laukkupainoa. Ja pyörän tasapainopiste on siellä jossain :)
10Kilometrin jälkeen iski lämpöhalvaus ja voimat katosi, vesitilanne oli huolestuttava ja seuraavaan kylään oli puolet matkasta jäljellä. Luojan lykky että Aila halusi opiskella itsensä hoitopuolelle, selvittiin tästäkin termostaatin toimintahäiriöstä kunnialla.


Helppo.


Tätä 8kilometriä takana...sniff...


Miten se mies ajelee???


Viikatemies noutaa omansa. Matkaa ajettu 1/3 osa.