LÄNSI-SAHARA 23.7 - 24.7.2007

"Valtavia dyynejä, tukahduttava kuumuus, tiet paikkapaikoin dyynien valloittamia, tuskallinen ajokokemus, kamelikaravaaneja siellä täällä, kangastuksia ja pula vedestä ja ruoasta sekä polttoaineesta..." Totuus olikin jotain muuta.

Dyynejä on mutta kaukana tiestä, meren läheisyys teki ilmasta hyvin kylmän, kuumuudesta ei ollut tietoakaan. Kamelikaravaaneja päästiin näkemään ja muutama eksynyt yksinäinen kameliparka.Vettä pitää olla vähintään 3 litraa, polttoainetta saa n.150km välein ja ruokaakin löytyy huoltoasemilla olevista ravintoloista...

*****************

Länsi-Sahara, maa-alue jota kukaan ei virallisesti omista, mutta Marokko sitä on itselleen ominut.
Rajaa ei huomannut muusta kuin sotilaiden ja aseiden ilmestymisestä maisemaan. Vaihtelua jatkuvaan poliisitarkastuspisteisiin tuli kun saman tarkastuksen teki nyt sotilaat. Maa-alueet on miinoitettu joten kovin paljoa ei kannata tieltä lähteä ajelemaan, varoituksen antoi viime talvena (2006-2007) kuollut Espanjalais autoilija joka ilmeisesti halusi nähdä vieressä näkyvät dyynit lähempää. Auton ja turistien matka katkesi telamiinaan.


Tässä ei ainakaan ole, eikä tuossa...

Tiet ei juuri muuttuneet eikä lämpötila. Takki pysyi päällä ja tuuli piiskasi jatkuvasti. Laayonessa maisema muuttui kerralla. Isoja dyynejä ja kaasukahvan asento kasvoi hiukan että josko seuraavan mäen takaa paljastuu SE Sahara..Ei ollut vielä tämän mäen takana, ehkä seuraavan...Taas dyynit katosi jonnekin.


Tuolta me tultiin...


Ja tuonne me mennään...


Lentoonlähtö harjoituksia tuulessa?

Dyyneille ei päässyt mitenkään kun on vain yksi tie ja sillä on pysyttävä. Yksi ainut kinttupolku kääntyi ja sekin meidän kulkusuuntaan nähden väärään suuntaan, 50km sitä pitkin ja pääsisit näkemään dyynit. Tässä myrskyssä ja tällä yltäpäältä pakatulla pyörällä, no way :(
Kivun lievennystä antoi Sebjet Tentautelt suola-aavikon ilmestys. Tie tippui merenpinnan tasolle ja vitivalkea hiekka lensi myrskyssä vaakasuoraan. Oli aivan epärealistinen näky kun tie näkyi juuri ja juuri lentävän hiekan alta.

Siinäpä sitä elämystä olikin. Seuraavat 150kilometriä nautiskeltiin viivasuoraa tietä kohti Mauritanian rajaa.

Marokon puolella paperityöt kesti ja kesti. Passit katosi virkamieheltä toiselle ja pyörän laukkuja avattiin ja suljettiin. Huvittavinta oli että kun pysähdyimme yhden sotilaan vaatimaan passin ym. tarkistukseen ja sitten joskus kun hän antoi luvan lähteä niin ajettiin 10 METRIÄ eteenpäin JA SAMA RULJANSSI! Eikö ne tiedot olis voinu vaikka huutaa sotilalta toiselle :) Lopulta pääsimme Marokosta pois rajavyöhyökkeelle. Tie oli tampattu polku jossa autot joutui varmasti koetukselle. Tätä "piste" ajelua riitti 4kilometriä...
Wellcome to Mauritania!!!