MAROKKO 11.7 - 17.7.2007


Tervetuloa "Afrikkaan!"

Tangerin satamassa ei tarvinnut papereiden kanssa pyöriä, kun paperihommat sai tehtyä jo laivassa. Marokkoa vertasimme Tunisiaan joka ei kovinpaljoa vikaan mennytkään. 5minuuttia ja ajelimme jo tuikituntemattoman perässä jonnekin syrjäiselle hotellille. Onneksi, sillä oma-aloitteinen halvan hotellin etsintä olisi vienyt meiltä paljon aikaa ja hermoja. Tunisiasta tuttu "turistin-pissittäminen" ei näköjään ole voimassa täällä. Annoimme 30Dirhamia (10dirhamia=0,9Euroa) kiitokseksi hotellin järkkäämisestä. Hotelli oli ihan hyväkuntoinen ja tavarat purettua lähdimme syömään.
Tangerissa oli yöelämä ylimmillään ja poppoota oli sankoinjoukoin liikkeellä. Ihmisistä ei juuri erottanut että oltaisiin tultu muslimimaahan paitsi juopuneiden puuttumisesta maisemakuvasta :)
Täältä sitten rahoistaan pääsee eroon ylenpalttisella kerjäämisellä. Tunisiassa huomasimme että kerjääminen oli "kiellettyä", täällä sitä dirhamia ruinataan jos vähänkin jotakin katsot päin. Osa sitä rahaa oli vailla ihan oikeasti, mutta osa tuli ruinaamaan ihan kuin kerjäämis-into olisi tullut äidinmaidosta.
Siinä hienossa ravintolassa syödessämme huomasin kun pikkupoika tuli repaleisissa vaatteissa ikkunan taakse kerjäämään paikalliselta syöjältä pizzan palasta. Kyllä siinä Suomalaisella iskee pieni katumus kun Suomessa ollessaan kiroaa maailmankaikkeuden kun internetin laajakaistayhteys pätkii..
Meille 1Euro on peliautomaattirahaa..toisille sama raha on huomisen päivän näkeminen

Aamun sarastaessa lähdimme ajelemaan etelää kohden. Navigaattorilla ei enää juhlittu kun tiet puuttui näytöstä. Saman asian olisi ajanut melkein perinteinen kompassi. Matka ei tahtonut edetä ollenkaan kun 40asteen lämmössä joutui vähänväliä pysähtymään juomaan, tältäkö se tuntui olla Saharassa???

Yöpaikkaa etsittiin Meknes:stä. Hotellit ovat halpoja (20-28€/yö), mutta kaikkine kustannuksineen ollaan nippanappa päiväbudjetissa (Euroopan ylitys pitää kuroa vielä joskus kiinni.) Aamutoimia päätettiin ajella Casablancaan, Mauritanian lähetystöön viisumeja vonkaamaan. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa, hommata viisumit lähetystöstä tai sitten rajalta. Ajattelimme että on parempi hommata ne viisumit ennen Sahraan lähtöä jos rajalta emme niitä saisikaan niin saisimme ajella varmaan 3000km mukavassa helteessä edestakaisin. Aila katsoi puhelimesta että on perjantai. Täällä viikonpäivät on unohtuneet täysin ja lähetystöt on kiinni viikonloppuisin, no ajellaan sinne silti ja katsotaan mitä tehdään.


Väsynyt matkaaja.

Matka meni melkein jatkuvien taukojen saattelemana. Vähän väliä on pakko pysähtyä juomaan ja yllätys yllätys - lepäämään.. Oltiin ihan poikki aina 40-50km stintin jälkeen. Elimistön PITÄISI tottua kuumuuteen n. 10-14 vrk:ssa, ja meillä 6 päivä menossa eli toivotaan parasta.

Pääkaupungin (Rabat) kupeessa käytiin syömässä kun nainen tuli sepustamaan että joku ukko oli repäissyt pyörästä pussin mukaansa ja pötkinyt pakoon. Jos nyt oikein ymmärsin niin tämä nainen oli ottanut varkaan kiinni ja kiikutti pussin meille. Pussissa oli kymmenkunta tikkaria lapsille jaettavaksi, olisi siinä ollut varkaalla imeskelemistä :) - Mutta hyvä varoitus millaista näissä kaupunkien lähistöillä on, olipa maa mikä hyvänsä.

Casablancaan saavuttaessa liikenneuhriksi joutuminen oli todennäköisin syy keskeyttää matka. Miljoona autoa ja liikennesäännöt varmaan lähimmässä Euroopan valtiossa. Kieli keskellä suuta etsittiin internet paikkaa. Tuhannen ja yhden risteyksen jälkeen sellainen löytyi. Aila jäi vartioimaan pyörää kun kipaisin katsomassa internetistä Mauritanian viisumi tilanteen.
Espanjan puolella luimme ulkoministeriön nootin matkustamisen välttämisestä Marokkoon terroriuhan vuoksi. Marokko nosti hälytysvalmiuden ylimmilleen, ja se sai aikaan sen että viereinen Mauritania laittoi rajojaan tiukemmalle. Rajalta saatava viisumi tippui 3päivän transit-viisumiin jota ei voi pidentää.
Siinäpä sitä pähkinää oli jo ensimmäiseen ylitykseen. Lähetystö oli evännyt hakemuksia kuin kauraa edellä menijöiltä ja transit-viisumilla pitäisi kolmeen päivään matkata 500km (tietöntä?) Saharaa + 210km Senegalin rajalle.

Kokeilimme ensin lähetystöä ja jos se ei tuottaisi tulosta niin sitten olisi vissiin pakko lähteä rajalle. Perjantaista maanantaihin tapoimme hotellihuoneessa aikaa 100m päässä lähetystöstä ja odottelimme kuumeisesti maanantai aamua. Harjoittelimme sen ajan pirun kauniin hymyn esillesaamista ja Mauritanian ylistyslauluharjoituksilla :)


Näkymät huoneestamme.

Maanantai aamuna kirmasimme Mauritanian lähetystöön. Porukkaa oli jo ennättänyt kasautua paikalle ja sinne poppoon keskelle änkäydyttiin. Kun portit avautuivat, meidät päästettiin jonon ohi. Hyvän olon tunne loppui lyhyeen kun hakemuksen kohtaan "Huomiot" olimme kirjoittaneet lisätietoja. Se artikkeli oli tarkoitettu heidän sepustuksilleen joten uusien hakemusten täyttöön jonon hännille.
Uusi yritys - "Paperit ok, 20€/henkilö ja viisumit saatte ylihuomenna kello 12:00"
Hotellilasku kasvoi vielä kahdella yöllä, mutta se oli pieni hinta siitä että saatiin kuukauden viisumit Mauritaniaan.


Ajan tappamista.

Aamulla juostiin etuaikaan ettei jonoa ennättäisi syntyäkään. Vartija toisti toissapäiväisen fraasin;KELLO 12:00!!!. Kellomme näytti puoltapäivää, mutta ollaan taas jossain välissä menty tuntivyöhykkeen yli ja kello on jäänyt siirtämättä. Kahvitunnin jälkeen mentiin sitten jonon viimeiseksi :)
Pääsimme taas jonon ohi ja viisumit lyötiin passiin. Kiitos!


Viisumit Mauritaniaan!"

Kumpaakaan meistä ei tarvinnut houkutella poistumaan Casablancasta. Suuntasimme reittimme suoraan Atlasvuorille jonka ylitse päätimme ajella. Tietyöt vuorten alapuolella siirsi meidät ajelemaan pellonkulmaa pitkin.

Vuistotiekin oli tietöiden valtaama ja ensimmäinen turvallaankäynti oli enemmän kuin lähellä. Tie oli lanattu ja pintamateriaali oli jumalatonta louhikkoa. Muutaman kilometrin jälkeen tuli asfalttipojat vastaan ja uutta asfalttia pitkin oli kiva ajella. Hymy hyytyi kun pidimme ensimmäisen tauon, pyörä yltäpäätä öljy/pikisotkussa mitkä ei lähde kuin bensan kanssa hankaamalla.


Minä en ainakaan pese.

Maisemat vuoristoon kavutessa oli hienot. Mutkaista tietä riitti mutta matkavauhti piti pudottaa jatkuvien lammasmassojen takia.

Illan hämärtyessä saavuimme Ijjoukak nimiseen pikkukylään. Hotellikin paikasta löytyi ja hinta oli huokeat 9€. Hotellin pitäjä ajatteli että tais huone mennä rikkaille turisteille turhan halvalla kun iltapala-lasku olikin jo 15€.


Berber-hotellihuone.


"Marokon pöperöä - Tagine"

Iltaa istuttiin paikallisten turinoita kuunnellessa ja minttuteetä nautiskellessa. Siinä tutustuttaessa turinoittin Mohammed:in kanssa ja sovittiin että huomen aamuna lähtisimme hänen mukaansa tutustumaan hänen perheeseensä ja katselemaan vuoristoa.


Ryhmäkuva - Mohammed keskellä.

JATKUU --->