RANSKA 4.7 - 7.7.2007

Wellcome to France.. Heti Ranskanrajan ylittyessä painoimme samassa vesisateessa lähimpään hotelliin joka oli edullinen Formule1 hotelliketjun pömpeli. Väsy alkoi painamaan jatkuvan sateen ja tylsien moottoritie etappien piiskaamana..


Hotel Formule1

Aamupalan jälkeen päätettiin ajella Pariisiin katsomaan Eiffel-tolppa.


..kappas kun näyttää sateiselta..


Pikkukylästä voi joskus löytyä yllätyksiä.

Pariisin rampeilla alkoi housuissa tuoksumaan. Aivan jumalaton ruuhka ja liikennesäännöt oli unohtuneet autokoulun penkille. Parissa ylämäkirampissa kytkimen vingutus alkoi tuoksahtamaan nenään asti. Hermot ja moottori punaisena sitä vaan sinniteltiin eteenpäin Eiffel-tornin näköetäisyydelle.


There it is!!

Eihän sitä noin kaukaa katsottuna voi kertoa että tuli käytyä katsomassa se ihan paikanpäältä. GPS-näytti että matkaa olisi 4km. 2km myöhemmin kello oli edennyt 20minuuttia ja hiki virtasi. Sattuipas kuitenkin riemukaarikin matkalle joten jotain kivunlievitystä ja tarmoa puskea vain eteenpäin.


Riemukaari ahead


Riemukaari on my left side

Eiffelin juurelle pysähdyin käsikipujeni ja hikisten vaatteitteni kera. Eiffelikään ei livenä näytä juuri miltään. En ajaisi toista kertaa, enkä suosittele ruuhka-aikaan muillekaan.


There it is!!

Ja sitten suorinta tietä ulos tästä kaupungista...mutta...

Ailalla on ollut 3 kohdetta mitkä pitäisi elämänaikana nähdä. 1.Intia 2.Venetsia (käytiin vuonna 2005) 3.Nähdä Mona Lisa.
Teki mieli itkeä, mutta tälläisillä reissuilla on parempi pitää naispuoliset hyvällä tuulella :)
Eipä muuta kuin gps:ään Louvre hakuseen ja ruuhkan sekaan hikoilemaan. Louvre oli lähellä ja tiekin oli huomattavasti ruuhkattomampi. Aila lähti katsomaan unelmaansa ja minä jäin katselemaan Pariisin elämää.


Louvren kaunis edusta pilattu BMW:llä






Louvren sisäpiha

Kaikista huvittavinta oli siinä Ailaa odotellassani, että ihmiset tuli juttelemaan ja ottamaan valokuvia pyörästämme. Lapsia hyrräsi pyörän ympärillä ja vanhemmat räpsi valokuvia. Suomalainenkin perhe oli eksynyt Pariisiin kun ohi kävellessään kuului vain "Terppa.." bytheway, jos se Ex-Suomalainen Pariisinskootterityttö eksyy näille tarinoille, niin moi ja ajele skootterilla turvallisesti (jos se on siellä mahdollista ;) )

Matka jatkui ruuhkassa ja kärsivällisyysrajan punaisella puolella kaupungista pois. Onnellisia siitä että oltiin vielä elossa :)


Kaukana pariisista.

Hiukan ennen Andorran rajaa poliisit huitoi tiellä ja ohjasivat meidät parkkialueelle missä oli jo isokasa muidenkin pyöriä seisonnassa.


"Tais tulla ajettua ylinopeutta?".

Kyseessä olikin Ranskanvaltion-paikallisen moottoripyöräjärjestön kampanja, millä haluttiin informoida vuoristoteiden vaarallisuudesta. Teltasta sai kahvit ja esillä oli kuvatauluja surmansasaaneista/vammautuneista "ex-vauhtihirmuista". Juotiin kahvit ja käytiin taulut läpi. Sinisalon suojavarusteet kiinnosti esittelijöitä (oltiin varmaan hitaimmat ajelijat tiellä ja parhaiten suojatut ;) ) Oltiin jo poislähdössä, kun eräs järjestön miehistä tuli ottamaan videohaastattelun meistä.te Jos ajelette Andorraan niin jossain saatat nähdä tuon minihaastattelun.

Mutkatiet ei nyt niin kauheat olleetkaan millä meitä peloteltiin. Mutkapätkää riitti vielä ihan kyllästymiseen asti.
Vihdoinkin maanvaihdos, Andorra!!!